Häämatkalle?

Olen miettinyt paljon häämatkaa ja sitä minne sen tekisimme. On niin monia paikkoja, joissa haluaisi käydä.
Sen olemme kuitenkin päättäneet, että teemme kaksi ns. "häämatkaa" toisen teemme lasten kanssa jonnekin päin ja toisen sitten vain me kaksi. Olisi ihanaa päästä käymään Galapagossaarilla, mutta sen tiedän jo nyt, että se jää haaveeksi, ehkä joskus tulevaisuuden matkakohteeksi.
Itse kun en ole matkustanut juuri missään, kerran lukioaikana olin Ranskassa ja viimevuonna Emmin ja lasten kanssa Tukholmassa, niin Suomen rajojen ulkopuoli on minulle aivan vierasta maailmaa, johon olisi ihanaa päästä tutustumaan. Mutta, miksi sen pitää olla niin tyyristä? Tosin, jos asiaa ajattelee tarkemmin, ei se Suomessakaan reissaaminen halvaksi tule...
Toisenkautta, pitääkö häämatkakohteen olla ulkomailla? Voisinhan sitä Suomeakin lähteä tutkimaan vielä lisää.
Hawaiji, Bali, Italia, Brasilia, Espanja? Miten ihmeessä toiset ovat osanneet valita kohteensa? Menevätkö suurimmat osat pareista sellaiseen paikkaan, joka on jo tuttu entuudestaan, vai lähteäkö riskillä uuteen ja ehkä pettyä lomasta?
Sitten toinen asia, kuinka pitkään häämatkalla oltaisiin, se tietysti varmaan riippuu siitä, kuinka pitkäksi aikaa lapsille saadaan hoitaja. Onko itsestäänselvyys, että isovanhemmat hoitavat lapsia häämatkan ajan vai miten?
Päässä pyörii liuta kysymyksiä, joihin ei tunnu tulevan vastausta mistään.
Sen verran tiedän, että jonnekin romanttiseen paikkaan haluan vaimoni viedä, sellaiseen, jossa pääsee hetkeksi irti arjen pyörityksestä ja huolista.
Eli, toisinsanoen, nyt kun ajatuksiani tähän kirjoittelin, niin huomasin, ettei tärkeintä ole minne mennään, tärkeintä on, että saan viettää loman ihanan vaimoni kanssa, ilman stressiä. Sellaisen loman, jossa meillä on paljon aikaa toisillemme.
Haavetta vai tulevaisuutta? Sen kai näkee sitten vasta häämatkan toteuduttua.

Ei kiitos polttari-ryyppäjäisille

Polttarit: tapahtuma, jota odottaa kauhulla ja innostuksella. Mitä kaasot keksii? Saako itse esittää toiveita/ideoita tms.?

Onneksemme kaasot kysyivät haluammeko polttarit, haluammeko polttarit yhdessä vai erikseen?

Houkuttava ajatus olisi rento mökkiviikonloppu kaasojen kanssa, poreallas, ulkoilua, lautapelejä ja hyvää ruokaa ja juomaa, sillä ryyppäys ja rällästys ei koskaan ole ollut Emmin juttu.

Toinen kiehtova polttari-idea olisi lähteä kaasojen kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Eurooppaan, kaupunkiin, jossa kukaan meistä ei olisi koskaan ollut. Kuinka kiva olisi tutustua yhdessä tuntemattomaan kaupunkiin, shoppailla, katsella nähtävyyksiä ja syödä hyvin, yhdessä ihanien ystävien kanssa?

Usein kaasot joutuvat tuskailemaan, ketkä kutsutaan polttareihin. Valitettavasti kaasomme eivät pääse tätä kokemaan, sillä molempien kaasot ja ehkä Emmin sisko polttariseurueena riittää upeasti. Eikä polttarien edes tarvitse olla juuri ennen häitä, kesähäitä viettävänä voisin polttareita viettää vaikka Helmikuussa, eikä haittaisi yhtään!

Jännityksellä odotetaan ehtivätkö kaasot järjestää polttarit ennen Emmiä, joka tuntuu järjestävän häitä arjen sivussa, stressaamatta muusta kuin painostaan hääpäivänä!

Ps. Facebook-sivuillamme (sateenkaaren morsiamet) arvonnassa Ninkan ihanat juhlakampaukseen sopivan hiuskorun :)

Vieraskynässä kaaso: Kuinka Taru tutustui Emmiin?

Yleensä morsian pitää hääblogia ja sulhanen kirjoittaa jostain aiheesta. Meillä kun yhdessä pidetään blogia eikä sulhasta ole, päätimme pyytää kaikkia neljää kaasoa kirjoittamaan tekstin kuinka tapasi morsiamen, jonka kaasona toimii. Tässä esimmäinen kaasojen teksteistä eli Emmin kaason Tarun muisto.

"Vuonna 2009 sain mahdollisuuden tutustua Emmiin silloisen ex-miesystäväni kautta, jonka kanssa Emmi oli alkanut seurustelemaan. Sen aikaa kun he olivat yhdessä olimme Emmin kanssa enemmän ja vähemmän tekemisissä. Mutta sitten kun heille tuli ero, niin jotenkin me Emmin kanssa kasvettiin yhteen ja ruvettiin hengailemaan toistemme seurassa aina kun mahdollista ja tuntui siltä että olin löytänyt elämääni sen puuttuvan sielunsiskon. Vaikka meillä on Emmin kanssa ollut välillä pitkiäkin aikoja ettei olla tekemisissä, niin aina kun nähdään tai soitellaan niin tuntuu, että toinen on ollut koko ajan läsnä. Minusta tuntui niin mahtavalta kun Emmi pyysi mua kaasokseen, melkein jopa sanattomaksi menin. Ja nyt tuntuu että vihdoin Emmikin on löytänyt elämäänsä sen rakkauden jota on etsinyt."

Tarun ja Emmin yhteiskuva Tallinnan-reissulta. Olisko vuosi 2010?