sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Emmin toive sormuksista ja jotain vanhaa häihin

Emmi on jo vuosia salaa toivonut isänsä äidin (mummon) sormuksia itselleen. Nyt löytyi hyvä syy pyytää perintösormuksia itselleen, kun omaan makuun sopivia kihla- ja vihkisormuksia ei ole löytynyt.

Emmin äit ei järin innostunut ideasta, sillä  sormukset ovat kuulemma rumat, mutta Emmin isälle sormusten saaminen lipastonlaatikosta käyttöön sopi. Perintösormusten ollessa kyseessä haluttiin selvittää sormusten nykyarvo (tämä ei päätä huimannut), puhdistuttaa korut ja toisessa sormuksessa olevan kiven kiinnityksen varmistus.




Emmi ei osaa päättää mikä on ihaninta sormuksissa; nykypäivänä aika uniikki kivisormus, sormukset ovat sopivankokoiset ilman muutoksia, Mummon kihla- ja vihkisormukset, sileässä sormuksessa oleva kaiverrus (mummon ja papan nimet+kihlapäivä) vai se, että kivisormuksessa oleva tila omalle kaiverrukselle. Luulen, että nämä kaikki yhdessä, sillä itkin, kun sovitin sormuksia ensimmäistä kertaa.

 
 
Vieläkään ei ole täyttä varmuutta, saanko pitää mummon sormukset, sillä äiti ei edelleenkään ole innostunut näistä, vaikka isin lupa sormusten pitämiseen onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti