keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Rekisteröity parisuhde



Olimme pitkään sitä mieltä, että mehän emme parisuhdettamme rekisteröi, vaan odotamme kuin kuuta nousevaa sitä aikaa, kun saisimme oikein lain edessä sanoa toisillemme "tahdon" ja siirtyä avioliiton satamaan. (tulihan nyt kaikki kliseet samaan lauseeseen?)






No jonkin aikaa asiaa pohdimme ja päätimme kuitenkin, niin romanttiselta kuin se kuulostaakin, että rekisteröimme suhteemme järkevyyssyistä. On helpompi pyörittää arkea ja lasten asioita, kun olemme tasavertaisessa suhteessa.


Eli siis, lapset aina edellä <3


Tämä ei siis todellakaan tarkoita sitä, että kaikki se työ, minkä olemme hääjuhlien eteen tehneet, heitettäisiin vaan pois. Pidämme edelleen juhlat, jossa ehkä näillä näkymin jonkinlainen siunaus avioliitolle, sillä aiomme vaihtaa nimen rekisteröity parisuhde --> avioliitoksi heti kun se vaan maaliskuusta alkaen on mahdollista.






Me Emmin kanssa hieman naurettiin meidän hääpäivää, sillä se alkoi niin, että Emmi kävi tekemässä ensin aamusella 5 koetta koulussa pois alta, mä toimin kuskina ja kävin nopeasti myös töissäkin piipahtamassa. Hain Emmin koulusta hieman ennen klo 12, jonka jälkeen ajettiinkin suoraan lasten koululle hakemaan tyttö koulusta. Eli siis, asiana pähkinänkuoressa, olimme kotona klo 12:30 ja lähtö kohti maistraattia oli 13:30. Tässä ajassa sitten vaihdoimme Emmin kanssa vaatteet, hoidimme hiuksemme edes johonkin kuosiin ja vähän pakkelia naamaan. Tietysti unohtamatta sitä, että teini-ikää lähestyvä tyttäremme ei ollut yhtään tyytyväinen vaatteisiin, jotka olisi pitänyt päälle pukea, joten kiukkuilultakaan ei tässä tunnin mittaisessa ajanjaksossa selvitty.


Oli kuitenkin jotenkin seesteinen olo, olihan tämä se elämäni onnellisin päivä, sain vihdoin Emmin vaimokseni. Emmin, naisen josta olin aina unelmoinut, olin vihdoin löytänyt.






Kun saavuimme maistraattiin, siellä meitä odotti muutama ystävä, jotka olivat paikalla todistamassa tätä siunaamista. Olo oli hieman hermostunut, sillä en ollut tyytyväinen meikkiin, enkä hiuksiin, mutta niillä oli mentävä. En unohda Emmin sanoja koskaan, jotka hän mulle sanoi kun kotona jo vähän hermoilin ulkonäköäni. Emmi sanoi mulle jotenkin näin: "älä stressaa, muista, että oon nähnyt sut ilman meikkiä ja vaikka minkä näköisenä ja olen silti menossa sun kanssa naimisiin, Ei oo väliä miltä näytät, sillä mä rakastan sua"


Vaikka itse tilaisuus tuntui äärettömän lyhyeltä, sillä mitään isoa kaavaa, kuten heteroparien esimerkiksi kirkossa avioitumiseen ei ollut, mutta lyhytkin puhe teki tilaisuudesta arvokkaamman.


Se tunne kun sain sanoa sanan tahdon, tuskin poistuu mielestäni koskaan. Tunsin iloa ja suurta onnentunnetta, sellaista jota en ole koskaan tuntenut. Tästä syystä tiesin, että nyt olen tehnyt oikean valinnan.






Haluan kiittää kaikkia, jotka paikalle pääsivät, kiitos kun tulitte ja teitte päivästämme ihanan.


Kovin monihan ei asiasta tiennyt, sillä omille vanhemmillemme kerroimme vasta päivää ennen asiasta, sillä olimme päättäneet tehdä tämän osittain salaa.


nyt enää odottelemme, että puolivuotta kuluisi nopeasti ja myös minä saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä. <3



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Miesten asusteet

Miksi naisparin häissä mietinnässä on miesten asusteet? Ja kenen asusteita oikeastaan mietimme? Mistä ajattelimme asusteita ostaa? Mitä asusteita hankintalistalla on?


Valtteri (häiden aikaan 12v) haluaisi smokin päälleen häihin, valkoisella kauluspaidalla. Tähän mukaan haluaisimme turkoosin kravatin (häiden teemaväri). Valtterille tämä sopi ja olemmekin varanneet jo puvun Gasell Gp:stä (koko tarkistellaan lähempänä häitä).


Haluaisimme häissä näkyvän enemmänkin turkoosia vaatteissa, muttemme halua määrätä vieraiden juhlavaatteiden väriä, joten kummankin isät "joutuvat uhreiksi". Päätimme siis tilata kummankin isille turkoosit kravatit ja niihin  sopivat taskuliinat, jos isät taskuliinat haluavat. Emmin isä tosin päätyi vieheeseen eikä halua taskuliinaa. Ajatus siis on, että Emmin isällä ja Valtterilla on samanlaiset kravatit ja Minnan isällä hieman erilainen, mutta kaikilla kolmella yhdistävä tekijä on turkoosi-väri kravatissa.


Olemmekin ahkerasti selailleet nettiputiikkeja kravattien osalta, mutta vielä "oikeaa" turkoosia ei ole löytynyt ja ajatuksena onkin käydä Helsingissä parissa kravatteihin erikoistuneessa liikkeessä katsomassa valikoimaa.


Emmi haaveilee kravattien lisäksi spesiaaleista "morsiamen isä"-kalvosinnapeista, mutta Minna on varma ettei hänen isänsä moisia laittaisi. Onneksi aikaa on isien suostutteluun spesiaalien kalvosinnappien osalta.


Veljemme sentään säästyvät pukeutumiskäskyiltä (eiköhän äidit hoida sen osan) ja isämme saavat muuten pukeutua itseään miellyttävillä tavoilla. Valtteri onneksi on yhteistyökykyinen ja on itse toivonut smokkia, joten eiköhän loput yksityiskohdat saada äitejä ja poikaa miellyttäviksi.