Emmin äit ei järin innostunut ideasta, sillä sormukset ovat kuulemma rumat, mutta Emmin isälle sormusten saaminen lipastonlaatikosta käyttöön sopi. Perintösormusten ollessa kyseessä haluttiin selvittää sormusten nykyarvo (tämä ei päätä huimannut), puhdistuttaa korut ja toisessa sormuksessa olevan kiven kiinnityksen varmistus.
Emmi ei osaa päättää mikä on ihaninta sormuksissa; nykypäivänä aika uniikki kivisormus, sormukset ovat sopivankokoiset ilman muutoksia, Mummon kihla- ja vihkisormukset, sileässä sormuksessa oleva kaiverrus (mummon ja papan nimet+kihlapäivä) vai se, että kivisormuksessa oleva tila omalle kaiverrukselle. Luulen, että nämä kaikki yhdessä, sillä itkin, kun sovitin sormuksia ensimmäistä kertaa.