Häämatkalle?

Olen miettinyt paljon häämatkaa ja sitä minne sen tekisimme. On niin monia paikkoja, joissa haluaisi käydä.
Sen olemme kuitenkin päättäneet, että teemme kaksi ns. "häämatkaa" toisen teemme lasten kanssa jonnekin päin ja toisen sitten vain me kaksi. Olisi ihanaa päästä käymään Galapagossaarilla, mutta sen tiedän jo nyt, että se jää haaveeksi, ehkä joskus tulevaisuuden matkakohteeksi.
Itse kun en ole matkustanut juuri missään, kerran lukioaikana olin Ranskassa ja viimevuonna Emmin ja lasten kanssa Tukholmassa, niin Suomen rajojen ulkopuoli on minulle aivan vierasta maailmaa, johon olisi ihanaa päästä tutustumaan. Mutta, miksi sen pitää olla niin tyyristä? Tosin, jos asiaa ajattelee tarkemmin, ei se Suomessakaan reissaaminen halvaksi tule...
Toisenkautta, pitääkö häämatkakohteen olla ulkomailla? Voisinhan sitä Suomeakin lähteä tutkimaan vielä lisää.
Hawaiji, Bali, Italia, Brasilia, Espanja? Miten ihmeessä toiset ovat osanneet valita kohteensa? Menevätkö suurimmat osat pareista sellaiseen paikkaan, joka on jo tuttu entuudestaan, vai lähteäkö riskillä uuteen ja ehkä pettyä lomasta?
Sitten toinen asia, kuinka pitkään häämatkalla oltaisiin, se tietysti varmaan riippuu siitä, kuinka pitkäksi aikaa lapsille saadaan hoitaja. Onko itsestäänselvyys, että isovanhemmat hoitavat lapsia häämatkan ajan vai miten?
Päässä pyörii liuta kysymyksiä, joihin ei tunnu tulevan vastausta mistään.
Sen verran tiedän, että jonnekin romanttiseen paikkaan haluan vaimoni viedä, sellaiseen, jossa pääsee hetkeksi irti arjen pyörityksestä ja huolista.
Eli, toisinsanoen, nyt kun ajatuksiani tähän kirjoittelin, niin huomasin, ettei tärkeintä ole minne mennään, tärkeintä on, että saan viettää loman ihanan vaimoni kanssa, ilman stressiä. Sellaisen loman, jossa meillä on paljon aikaa toisillemme.
Haavetta vai tulevaisuutta? Sen kai näkee sitten vasta häämatkan toteuduttua.

Ei kiitos polttari-ryyppäjäisille

Polttarit: tapahtuma, jota odottaa kauhulla ja innostuksella. Mitä kaasot keksii? Saako itse esittää toiveita/ideoita tms.?

Onneksemme kaasot kysyivät haluammeko polttarit, haluammeko polttarit yhdessä vai erikseen?

Houkuttava ajatus olisi rento mökkiviikonloppu kaasojen kanssa, poreallas, ulkoilua, lautapelejä ja hyvää ruokaa ja juomaa, sillä ryyppäys ja rällästys ei koskaan ole ollut Emmin juttu.

Toinen kiehtova polttari-idea olisi lähteä kaasojen kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Eurooppaan, kaupunkiin, jossa kukaan meistä ei olisi koskaan ollut. Kuinka kiva olisi tutustua yhdessä tuntemattomaan kaupunkiin, shoppailla, katsella nähtävyyksiä ja syödä hyvin, yhdessä ihanien ystävien kanssa?

Usein kaasot joutuvat tuskailemaan, ketkä kutsutaan polttareihin. Valitettavasti kaasomme eivät pääse tätä kokemaan, sillä molempien kaasot ja ehkä Emmin sisko polttariseurueena riittää upeasti. Eikä polttarien edes tarvitse olla juuri ennen häitä, kesähäitä viettävänä voisin polttareita viettää vaikka Helmikuussa, eikä haittaisi yhtään!

Jännityksellä odotetaan ehtivätkö kaasot järjestää polttarit ennen Emmiä, joka tuntuu järjestävän häitä arjen sivussa, stressaamatta muusta kuin painostaan hääpäivänä!

Ps. Facebook-sivuillamme (sateenkaaren morsiamet) arvonnassa Ninkan ihanat juhlakampaukseen sopivan hiuskorun :)

Vieraskynässä kaaso: Kuinka Taru tutustui Emmiin?

Yleensä morsian pitää hääblogia ja sulhanen kirjoittaa jostain aiheesta. Meillä kun yhdessä pidetään blogia eikä sulhasta ole, päätimme pyytää kaikkia neljää kaasoa kirjoittamaan tekstin kuinka tapasi morsiamen, jonka kaasona toimii. Tässä esimmäinen kaasojen teksteistä eli Emmin kaason Tarun muisto.

"Vuonna 2009 sain mahdollisuuden tutustua Emmiin silloisen ex-miesystäväni kautta, jonka kanssa Emmi oli alkanut seurustelemaan. Sen aikaa kun he olivat yhdessä olimme Emmin kanssa enemmän ja vähemmän tekemisissä. Mutta sitten kun heille tuli ero, niin jotenkin me Emmin kanssa kasvettiin yhteen ja ruvettiin hengailemaan toistemme seurassa aina kun mahdollista ja tuntui siltä että olin löytänyt elämääni sen puuttuvan sielunsiskon. Vaikka meillä on Emmin kanssa ollut välillä pitkiäkin aikoja ettei olla tekemisissä, niin aina kun nähdään tai soitellaan niin tuntuu, että toinen on ollut koko ajan läsnä. Minusta tuntui niin mahtavalta kun Emmi pyysi mua kaasokseen, melkein jopa sanattomaksi menin. Ja nyt tuntuu että vihdoin Emmikin on löytänyt elämäänsä sen rakkauden jota on etsinyt."

Tarun ja Emmin yhteiskuva Tallinnan-reissulta. Olisko vuosi 2010?

Emmin toive sormuksista ja jotain vanhaa häihin

Emmi on jo vuosia salaa toivonut isänsä äidin (mummon) sormuksia itselleen. Nyt löytyi hyvä syy pyytää perintösormuksia itselleen, kun omaan makuun sopivia kihla- ja vihkisormuksia ei ole löytynyt.

Emmin äit ei järin innostunut ideasta, sillä  sormukset ovat kuulemma rumat, mutta Emmin isälle sormusten saaminen lipastonlaatikosta käyttöön sopi. Perintösormusten ollessa kyseessä haluttiin selvittää sormusten nykyarvo (tämä ei päätä huimannut), puhdistuttaa korut ja toisessa sormuksessa olevan kiven kiinnityksen varmistus.

Emmi ei osaa päättää mikä on ihaninta sormuksissa; nykypäivänä aika uniikki kivisormus, sormukset ovat sopivankokoiset ilman muutoksia, Mummon kihla- ja vihkisormukset, sileässä sormuksessa oleva kaiverrus (mummon ja papan nimet+kihlapäivä) vai se, että kivisormuksessa oleva tila omalle kaiverrukselle. Luulen, että nämä kaikki yhdessä, sillä itkin, kun sovitin sormuksia ensimmäistä kertaa.

 

 

Vieläkään ei ole täyttä varmuutta, saanko pitää mummon sormukset, sillä äiti ei edelleenkään ole innostunut näistä, vaikka isin lupa sormusten pitämiseen onkin.

Rekisteröity parisuhde

Olimme pitkään sitä mieltä, että mehän emme parisuhdettamme rekisteröi, vaan odotamme kuin kuuta nousevaa sitä aikaa, kun saisimme oikein lain edessä sanoa toisillemme "tahdon" ja siirtyä avioliiton satamaan. (tulihan nyt kaikki kliseet samaan lauseeseen?)

No jonkin aikaa asiaa pohdimme ja päätimme kuitenkin, niin romanttiselta kuin se kuulostaakin, että rekisteröimme suhteemme järkevyyssyistä. On helpompi pyörittää arkea ja lasten asioita, kun olemme tasavertaisessa suhteessa.


Eli siis, lapset aina edellä <3


Tämä ei siis todellakaan tarkoita sitä, että kaikki se työ, minkä olemme hääjuhlien eteen tehneet, heitettäisiin vaan pois. Pidämme edelleen juhlat, jossa ehkä näillä näkymin jonkinlainen siunaus avioliitolle, sillä aiomme vaihtaa nimen rekisteröity parisuhde --> avioliitoksi heti kun se vaan maaliskuusta alkaen on mahdollista.

Me Emmin kanssa hieman naurettiin meidän hääpäivää, sillä se alkoi niin, että Emmi kävi tekemässä ensin aamusella 5 koetta koulussa pois alta, mä toimin kuskina ja kävin nopeasti myös töissäkin piipahtamassa. Hain Emmin koulusta hieman ennen klo 12, jonka jälkeen ajettiinkin suoraan lasten koululle hakemaan tyttö koulusta. Eli siis, asiana pähkinänkuoressa, olimme kotona klo 12:30 ja lähtö kohti maistraattia oli 13:30. Tässä ajassa sitten vaihdoimme Emmin kanssa vaatteet, hoidimme hiuksemme edes johonkin kuosiin ja vähän pakkelia naamaan. Tietysti unohtamatta sitä, että teini-ikää lähestyvä tyttäremme ei ollut yhtään tyytyväinen vaatteisiin, jotka olisi pitänyt päälle pukea, joten kiukkuilultakaan ei tässä tunnin mittaisessa ajanjaksossa selvitty.


Oli kuitenkin jotenkin seesteinen olo, olihan tämä se elämäni onnellisin päivä, sain vihdoin Emmin vaimokseni. Emmin, naisen josta olin aina unelmoinut, olin vihdoin löytänyt.

Kun saavuimme maistraattiin, siellä meitä odotti muutama ystävä, jotka olivat paikalla todistamassa tätä siunaamista. Olo oli hieman hermostunut, sillä en ollut tyytyväinen meikkiin, enkä hiuksiin, mutta niillä oli mentävä. En unohda Emmin sanoja koskaan, jotka hän mulle sanoi kun kotona jo vähän hermoilin ulkonäköäni. Emmi sanoi mulle jotenkin näin: "älä stressaa, muista, että oon nähnyt sut ilman meikkiä ja vaikka minkä näköisenä ja olen silti menossa sun kanssa naimisiin, Ei oo väliä miltä näytät, sillä mä rakastan sua"


Vaikka itse tilaisuus tuntui äärettömän lyhyeltä, sillä mitään isoa kaavaa, kuten heteroparien esimerkiksi kirkossa avioitumiseen ei ollut, mutta lyhytkin puhe teki tilaisuudesta arvokkaamman.


Se tunne kun sain sanoa sanan tahdon, tuskin poistuu mielestäni koskaan. Tunsin iloa ja suurta onnentunnetta, sellaista jota en ole koskaan tuntenut. Tästä syystä tiesin, että nyt olen tehnyt oikean valinnan.

Haluan kiittää kaikkia, jotka paikalle pääsivät, kiitos kun tulitte ja teitte päivästämme ihanan.


Kovin monihan ei asiasta tiennyt, sillä omille vanhemmillemme kerroimme vasta päivää ennen asiasta, sillä olimme päättäneet tehdä tämän osittain salaa.

nyt enää odottelemme, että puolivuotta kuluisi nopeasti ja myös minä saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä. <3

Miesten asusteet

Miksi naisparin häissä mietinnässä on miesten asusteet? Ja kenen asusteita oikeastaan mietimme? Mistä ajattelimme asusteita ostaa? Mitä asusteita hankintalistalla on?


Valtteri (häiden aikaan 12v) haluaisi smokin päälleen häihin, valkoisella kauluspaidalla. Tähän mukaan haluaisimme turkoosin kravatin (häiden teemaväri). Valtterille tämä sopi ja olemmekin varanneet jo puvun Gasell Gp:stä (koko tarkistellaan lähempänä häitä).


Haluaisimme häissä näkyvän enemmänkin turkoosia vaatteissa, muttemme halua määrätä vieraiden juhlavaatteiden väriä, joten kummankin isät "joutuvat uhreiksi". Päätimme siis tilata kummankin isille turkoosit kravatit ja niihin  sopivat taskuliinat, jos isät taskuliinat haluavat. Emmin isä tosin päätyi vieheeseen eikä halua taskuliinaa. Ajatus siis on, että Emmin isällä ja Valtterilla on samanlaiset kravatit ja Minnan isällä hieman erilainen, mutta kaikilla kolmella yhdistävä tekijä on turkoosi-väri kravatissa.


Olemmekin ahkerasti selailleet nettiputiikkeja kravattien osalta, mutta vielä "oikeaa" turkoosia ei ole löytynyt ja ajatuksena onkin käydä Helsingissä parissa kravatteihin erikoistuneessa liikkeessä katsomassa valikoimaa.


Emmi haaveilee kravattien lisäksi spesiaaleista "morsiamen isä"-kalvosinnapeista, mutta Minna on varma ettei hänen isänsä moisia laittaisi. Onneksi aikaa on isien suostutteluun spesiaalien kalvosinnappien osalta.


Veljemme sentään säästyvät pukeutumiskäskyiltä (eiköhän äidit hoida sen osan) ja isämme saavat muuten pukeutua itseään miellyttävillä tavoilla. Valtteri onneksi on yhteistyökykyinen ja on itse toivonut smokkia, joten eiköhän loput yksityiskohdat saada äitejä ja poikaa miellyttäviksi.

Entten tentten... Kumpi ottaa kumman sukunimen?

Pitkään olemme miettineet kumpi ottaa kumman sukunimen vai yhdistelmänimi. Maistraatista selvitimme yhdistelmänimen saamista kummallekin vuonna 2017, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan; vastaus oli tyly! Nimilakiin ei tule muutoksia, joten vain toinen saisi yhdistelmänimen.


Taas palasimme lähtöruutuun; tuleeko Minnasta Uusitalo vai Emmistä Kojo? Päätöksenteko ei ole ollut helppoa, sillä kumpikin haluaisi vaihtaa sukunimensä toisen sukunimeen.


Nyt muutama kuukausi myöhemmin, päätös on tehty, vihdoin viimein ja mikä hienointa, meidän ei Emmin kanssa tarvinnut riidellä asiasta enempää, vaan päätöksen teki meidän puolesta lapset. Lapset meinaan halusivat ottaa Emmin sukunimen nykyisen isänsä sukunimen sijasta. Meillehän tämä kävi hyvin mieluusti, joten suuntasimme maistraattiin nimiä vaihtamaan, Emmillä kun on lupa tehdä nimenmuutos yksin.


Nyt kun lapsetkin ovat Uusitaloja, on vain järkevää vaihtaa myös Minna sukunimi häiden yhteydessä. Sitä siis odotellessa, että meidän ovessa lukee enää yksi sukunimi, entisen kolmen nimen ja nykyisen kahden nimen sijaan. <3