Pohdintaa huomenlahjasta

Aiemmin huomenlahjan ajatus on ollut taata vaimon toimeentulo leskeksi tulon jälkeen. Tuolloin huomenlahja oli usein lehmä, torppa tai rahaa ja asiasta oli olemassa jopa laki.

Näin ei ole enää tänä päivänä, vaan useimmiten huomenlahja on koru, kello, tms. Viime vuosina trendiksi on noussut myös boudoir-kuvaukset, joiden kautta vaimo haluaa antaa kumppanileen palan itsestään hieman erilaisessa muodossa...

Tämän piti olla Emmin teksti, mutta mä suututin sen aika reilusti ja ajattelin nyt tätä kautta koittaa saada sen leppymään... 

Emmi halusi julkaista täällä pari boudoir- tyyppistä kuvaa itsestään, tämän tekstin lomassa, minä sitten vetäsin herneet nenään, tosi syvälle, sillä kuvien joukossa on yksi mulle todella tärkeä ja rakas kuva ja mä mietin, että miks se pitää kaikelle maailmalle julkaista, näyttää itsensä muille.. Mietin tätä asiaa nyt koko yön, ilman että hirmuisesti nukuin. Miksi kielsin sen näyttämisen? 

Syy on ehkä se, että, vaikkei pitäisi myöntää, niin kyllä, mä olen mustasukkainen! Onhan mulla kaunis vaimo, mun silmissä se kaikkein kaunein. Entä jos tätä kautta tulee joku parempi ehdotus sille, jos se unohtaa mut? Nää oli ne ensimmäiset ajatukset mun mielessä. 

Nyt yön mietittyäni asiaa, tulin siihen tulokseen, että No Hitto Miks Ei? 
Mun vaimo, kaunis, ihana, lempeä ja tietysti seksikäs! Julkaiskoon millaisen kuvan vain, jos se on mua kestänyt näinkin kauan, niin tuskin se mua minkään kuvien perässä kirjoittelijoiden takia jättää? 

Mutta takas noihin huomenlahjoihin, nytkun on vuodatettu ihan periaatteessa aiheen vierestä. 

Nykyisin siis huomenlahjat voivat olla myös jotain oikeasti käytännöllistä, sellaista, mistä tietää toisen pitävän, sellaista josta toiselle tulee hyvä mieli, oli se sitten koru tai kello, valokuva tai muu otos, tai vaikka ihan jokin keräilyesine, mitä toinen keräilee. Pääasia on, että tietää toisen siitä pitävän, ettei ensimmäinen yhteinen päivä häiden jälkeen ala ihan karuissa merkeissä. 

Itselläni ei ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä Emmille ostaisin, mutta, onhan tässä aikaa vielä miettiä...  

Tässä siis tämä meidän riidan aiheuttanut kuva, rakastan tätä naista enemmän kuin mitään muuta!

 

Maailman parhaat kaasot!

Halusimme ottaa nyt pienen hetken, kiittääksemme kaasojamme. Nyt kun päätimme siirtää häitä parilla vuodella, oli meille aika vaikea paikka ilmoittaa siitä kaasoille. Lähinnä pelotti se, että suostuvatko kaikki vielä kaasoiksemme kahdenvuoden kuluttua. Iloksemme kaikki vastasivat myöntävästi!

Olemme saaneet kaasoiltamme paljon tukea tähän mennessä tehtyihin päätöksiin ja ongelmiin, joita olemme matkan varrella erinäisistä syistä kohdanneet.

Välillä sitä epäilee ovatko kaikki ystävät elämässä niitä oikeita, mutta näistä neljästä täytyy sanoa, että kaikki ovat ehdottomasti luottamuksen arvoisia, heitä kaikkia voi kutsua tosiystäviksi- Sellaisia on harvassa ja me olemme onnekkaita, kun olemme tällaiset ihmiset elämäämme löytäneet.

Tätä kaikkea vahvistaa se, että kun olimme ilmoittaneet häiden siirrosta ja molemmilla meillä oli mieli vähän maassa asian takia, tuli illalla viestiä yhteiseen messenger-ryhmäämme:
"Me tuossa kaasojen kanssa suunniteltiin, että nyt kesällä pidettäisiin sellainen teidän piristysviikonloppu ❤ ku ei saatu niitä häitä kesälle ❤ ja oltiin kaikki sitä mieltä, että kaikki saa osallistua suunnitteluun."

Molemmille meistä pääsi itku, miten voikaan olla tuollaisia ihmisiä, jotka ajattelevat toisia noin, piristävät kun kaipaamme piristystä ja kuuntelevat kun meillä on huolia.

Kiitos kuuluu teille kaikille neljälle! Olette meille tärkeitä ja me rakastetaan teitä ❤❤❤

Nyt se löytyi!

Pitkään on tätä ihanuutta tai siis ei ihan juuri tätä yksilöä, mutta sellaista yksilöä, joka sytyttäisi rakkauden ja jota kelpaisi pitää sormessa loppuelämän! Eli tänään vihdoin löysimme Minnalle sormuksen; Pandoran nauhasormus ruusukultaisena.

Sattumalta Emmi bongasi Vantaan alueen fb-kirppikseltä myynti-ilmoituksen käyttämättömästä sormuksesta ja hetken mielijohteesta näytti kuvaa Minnalle. Minna tykästyi sormukseen ja myyjän kanssa sovittiin sormuksen sovituksesta iltapäivälle. Kun Minna sai sormuksen sovitukseen, hymy levisi korvasta korvaan ja silmät alkoivat loistamaan. Tämä se on! Sopiva, ihana ja täysin erilainen kuin mitä aiemmin Minna on etsinyt.

Nyt on Minna koko loppuillan istunut sohvalla ja ihastellut sormusta vasemmassa nimettömässä. Emmin mielestä sormuksessa on yksi miinus; sormuksen leveyden takia sormeen ei mahdu kuin yksi sormus, mutta pääasia, että Minna rakastaa sormustaan.

Vieraslahja-pähkinä

Pitkään Emmi mietti vieraslahjoja, budjettia, kuumaa kesää, lahjan jäämistä vieraiden kaappeihin pyörimään vuosiksi. Ideoita saatiin tuhansia ja miljoonia hylättiin. Mikään idea ei tuntunut hyvältä, kun toteutusta alkoi suunnitella. ¨

Noin kaksi viikkoa sitten Facebookin leivonta-ryhmässä oli vinkki; ystävänpäiväksi olisi taas tulossa pieniä silikonisia muffinsivuokia Lidliin. Emmi on aiemmin ihastellut kyseisiä vuokia äitinsä kaapissa ja kuullut kehuja vuoista ystäviltään. Niinpä vuokien tullessa myyntiin, suuntasimme Lidliin ja valinnanvaikeushan siellä iski! Oli ruusuvuokaa, sydänvuokaa, neliötä vuokaa sekä perinteisen kuivakakun mallisia vuokia. Päädyimme ostamaan 3 pakettia kuivakakkuvuokia sekä sydänvuokia, neliövuokia sekä ruusuvuokia paketin kutakin. Yhdessä paketissa on 12 silikonista vuokaa.

Ajatus olisi siis tehdä jokaiselle häävieraalle vieraslahjaksi minikakku, jonka voisi syödä vaikka häitä seuraavana päivänä. Olisi jokin muistaminen vieraille, mutta ei jäisi mitään kaappeihin pyörimään vuosiksi.

Vuokia oli jo pakko testata, joten teimme sitruunakakkuja sekä vaniljaisia suklaahippukakkuja. Kakut onnistuivat hyvin, muutoin mutta hiukan liikaa saatoimme laittaa taikinaa vuokaan, jolloin kakut olivat epätasaisia. Opimmepa tästä ja ensi kerralla vähemmän taikinaa. Enää onkin kaksi ongelmaa! Mistä löytää sopivat rasiat kakuille (mitat ovat hassut)? Sekä maku! Tehdäänkö suklaisia vai sitruunaisia? Tai vaniljaisia? Jospa kuitenkin banaanikakkuja? Banaanikakku olisi Emmin herkku, jota tehdään Emmin isoäidiltä perityllä reseptillä. Onneksi häihin on vielä aikaa ja päätöstä ei tarvitse ihan vielä tehdä!

Oikealla ruusuvuokaan tehty sitruunakakku ja vasemmalla vaniljainen suklaahippukakku kuivakakkuvuokaan tehtynä :)

Lapsivieraat häissämme

Keskustelupalstoja seuranneena olemme huomanneet, että nykyään on suosittua järjestää lapsettomat häät, vaikka hääparilla itsellään olisi lapsia. Meille on alusta asti ollut selvää, että lapset ovat tervetulleita häihimme.

Olemme suunnitelleet juhlapaikalle lapsille leikkipaikkaa/piirustuspaikkaa, jossa on muutama muistipeli, piirustuspaperia ja kyniä sekä itsetehdyt tehtäväkirjaset jokaiselle. Juhlatilassa on myös tv ja varuiksi ajattelimme ottaa mukaan muutaman dvd:n, jotta aikuiset saavat syödä rauhassa.

Tehtäväkirjasia varten on Wishiltä tilattu pokemon-värityskirjoja, joista skannataan kuvia koneelle ja tulostellaan kirjoihin. Suunnitelmissa on myös hääaiheinen sanaristikko, jonkinlainen pisteestä pisteeseen-yhdistämistehtävä sekä muita mieleen tulevia tehtäviä.

Ajatuksena on myös koristella lasten leikkipaikka esim. ilmapalloilla tms, jotta lapset tuntevat olonsa tervetulleeksi juhlaamme. Olisi myös ihanaa järjestää lapsille aarteenetsintä, tehtävä yms. jonka suoritettuaan lapset saisivat jäätelön tai karkkirasian karkkibuffasta huolimatta. Mietinnässä on myös palkata muutamaksi tunniksi nuori, joka pitäisi lapsille tarvittaessa seuraa, jotta aikuiset voivat juhlia/syödä/jutella/tanssia rauhassa ilman, että kaasot rasittuvat juoksusta.

Vauva-ikäisille vieraille olemme miettineet matkasängyn varaamista juhlapaikalle, jotta pienimmät juhlijat voivat ottaa päiväunet mukavasti juhlien aikana. Vauvoille/taaperoille on myös ajatuksena varata maissinaksuja, pilttiä, kosteuspyyhkeitä, jotta kenenkään juhlinta ei pääty nälkään tai kiukkuun.

Kiitoslahjaideaa kaasoille

Pitkään olemme miettineet kaikille neljälle kaasolle sopivaa kiitoslahjaa, ideoita on miljoona, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Päätimme maksaa kaasoille mekot häihin, sillä haluamme kaasoille tietynväriset mekot. Mietimme, että ostaisimme kaasoille korut mekon seuraksi tai maksaisimme hääpäivälle meikin tai kampauksen.  Myös kasvohoidon, jalkahoidon tai käsihoidon tarjoaminen kaasoille kauneushoitolassa houkuttaisi.

Internetiä selatessa moni on suunnitellut valokuva-albumin, jossa on yhteisiä muistoja kuvina kaason ja morsiamen ystävyyden ajalta. Ihana idea, mutta Emmi ainakin on lähes aina kameran takana eikä kuvia juuri löydy. Yhteistä illallista oli moni näyttänyt myös harkitsevan, onhan sekin hemmottelua, mutta meillä usein suunnitellaan kaikki ruokapöydän ääressä, joten ehkä yhteinen illallinen kaasojen kanssa tulee tavallaan siinä.

Häiden lähestyessä olisi ihana koota kaasoille "selviytymispakkaus", jossa olisi kynä, muistivihko, särkylääkettä, suklaata (kun menee hermot morsiamiin), hakaneuloja, hiuspinnejä, lakkaa tms. sekä jotain mitä voisivat käyttää häissä; oli se sitten lahjakortti meikkiin tai kampaukseen hääpäiväksi tai koru sekä jokin, joka muistuttaa kaasoa hänen ja morsiamen yhteisestä muistosta, seikkailusta tms.

Mielestäni kiitoslahjan täytyy olla  kaasonnäköinen, joten täytyykö kaikkien kaasojen lahjan olla samanlainen?

Moni kiittää kaasoaan suunnitteluavusta, askarteluavusta, koristeluavusta tms. mutta meillä kaasojen päätehtävä on täyttää karkkibuffettia, täyttää piirustuspaperia lasten askartelu/pelipöytään sekä auttaa mahdollisesti morsiamia hiusten kanssa sekä katsoa, että about kaikki sovitut asiat pelaa. Emme siis odota kaasojen askartelevan, suunnittelevan tms. mutta kaasojen mekkoja heidän toivotaan tulevan kanssamme ostamaan ;)

Kun hankinnat häihin ei suju suunnitellusti eli ensimmäinen HÄÄKRIISI

Aina ei elämässä mene kaikki kuten suunnittelee, tämä pätee myös häiden järjestämiseen. Meillä tämä todettiin harmistuksen ja naurujen saattelemana.

Emmi ajatteli ruokatauolla töissä, ihan äkkiä, tilata meistä valokuvia häihin kehystettäväksi, tavallaan "meidän matkamme tähän". Tilaus onnistui ja valokuvia odoteltiin saapuvaksi. Saapuivathan ne; kahta eri kuvaa (tarkoitus oli tilata 5 eri kuvaa), kumpaakin kahdeksan kappaletta. Ei ihan siis sujunut tilaus kuin Strömsössä ja tälle nauromme monta minuuttia :) Täytyy tehdä uusi tilaus ja toivoa, että nyt onnistuisi kuten suunniteltu.

Emmi löysi Facebookin kirpparilta ihanan sateenkaarenvärisen pikkulaukun, joka olisi sopinut häihin, sopi ostosta ja maksoi laukun. MUTTA, kun maksu oli suoritettu, ilmoitti myyjä, ettei haluakaan myydä laukkua, sillä haluaa pitää sen muistona omista häistään. Harmitus oli suuri, sillä Emmi oli ehtinyt rakastua laukkuun. Onneksi myyjä palautti rahat.

Jos joku tietää nättiä, pientä sateenkaarenväristä laukkua myynnissä jossain, saa vinkata! On selattu Wish ja Etsy jo, eikä mielestä löydy. Kohta ei oo Emmillä käsilaukkua ollenkaan, jos mieleistä ei löydy ja kaasot saa kantaa kaikki tarvittavat meikit tms tavarat.

PS. Laukun myötä Emmistä taisi löytyä pieni bridezillan poikanen!

Häämatkalle?

Olen miettinyt paljon häämatkaa ja sitä minne sen tekisimme. On niin monia paikkoja, joissa haluaisi käydä.
Sen olemme kuitenkin päättäneet, että teemme kaksi ns. "häämatkaa" toisen teemme lasten kanssa jonnekin päin ja toisen sitten vain me kaksi. Olisi ihanaa päästä käymään Galapagossaarilla, mutta sen tiedän jo nyt, että se jää haaveeksi, ehkä joskus tulevaisuuden matkakohteeksi.
Itse kun en ole matkustanut juuri missään, kerran lukioaikana olin Ranskassa ja viimevuonna Emmin ja lasten kanssa Tukholmassa, niin Suomen rajojen ulkopuoli on minulle aivan vierasta maailmaa, johon olisi ihanaa päästä tutustumaan. Mutta, miksi sen pitää olla niin tyyristä? Tosin, jos asiaa ajattelee tarkemmin, ei se Suomessakaan reissaaminen halvaksi tule...
Toisenkautta, pitääkö häämatkakohteen olla ulkomailla? Voisinhan sitä Suomeakin lähteä tutkimaan vielä lisää.
Hawaiji, Bali, Italia, Brasilia, Espanja? Miten ihmeessä toiset ovat osanneet valita kohteensa? Menevätkö suurimmat osat pareista sellaiseen paikkaan, joka on jo tuttu entuudestaan, vai lähteäkö riskillä uuteen ja ehkä pettyä lomasta?
Sitten toinen asia, kuinka pitkään häämatkalla oltaisiin, se tietysti varmaan riippuu siitä, kuinka pitkäksi aikaa lapsille saadaan hoitaja. Onko itsestäänselvyys, että isovanhemmat hoitavat lapsia häämatkan ajan vai miten?
Päässä pyörii liuta kysymyksiä, joihin ei tunnu tulevan vastausta mistään.
Sen verran tiedän, että jonnekin romanttiseen paikkaan haluan vaimoni viedä, sellaiseen, jossa pääsee hetkeksi irti arjen pyörityksestä ja huolista.
Eli, toisinsanoen, nyt kun ajatuksiani tähän kirjoittelin, niin huomasin, ettei tärkeintä ole minne mennään, tärkeintä on, että saan viettää loman ihanan vaimoni kanssa, ilman stressiä. Sellaisen loman, jossa meillä on paljon aikaa toisillemme.
Haavetta vai tulevaisuutta? Sen kai näkee sitten vasta häämatkan toteuduttua.

Ei kiitos polttari-ryyppäjäisille

Polttarit: tapahtuma, jota odottaa kauhulla ja innostuksella. Mitä kaasot keksii? Saako itse esittää toiveita/ideoita tms.?

Onneksemme kaasot kysyivät haluammeko polttarit, haluammeko polttarit yhdessä vai erikseen?

Houkuttava ajatus olisi rento mökkiviikonloppu kaasojen kanssa, poreallas, ulkoilua, lautapelejä ja hyvää ruokaa ja juomaa, sillä ryyppäys ja rällästys ei koskaan ole ollut Emmin juttu.

Toinen kiehtova polttari-idea olisi lähteä kaasojen kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Eurooppaan, kaupunkiin, jossa kukaan meistä ei olisi koskaan ollut. Kuinka kiva olisi tutustua yhdessä tuntemattomaan kaupunkiin, shoppailla, katsella nähtävyyksiä ja syödä hyvin, yhdessä ihanien ystävien kanssa?

Usein kaasot joutuvat tuskailemaan, ketkä kutsutaan polttareihin. Valitettavasti kaasomme eivät pääse tätä kokemaan, sillä molempien kaasot ja ehkä Emmin sisko polttariseurueena riittää upeasti. Eikä polttarien edes tarvitse olla juuri ennen häitä, kesähäitä viettävänä voisin polttareita viettää vaikka Helmikuussa, eikä haittaisi yhtään!

Jännityksellä odotetaan ehtivätkö kaasot järjestää polttarit ennen Emmiä, joka tuntuu järjestävän häitä arjen sivussa, stressaamatta muusta kuin painostaan hääpäivänä!

Ps. Facebook-sivuillamme (sateenkaaren morsiamet) arvonnassa Ninkan ihanat juhlakampaukseen sopivan hiuskorun :)

Vieraskynässä kaaso: Kuinka Taru tutustui Emmiin?

Yleensä morsian pitää hääblogia ja sulhanen kirjoittaa jostain aiheesta. Meillä kun yhdessä pidetään blogia eikä sulhasta ole, päätimme pyytää kaikkia neljää kaasoa kirjoittamaan tekstin kuinka tapasi morsiamen, jonka kaasona toimii. Tässä esimmäinen kaasojen teksteistä eli Emmin kaason Tarun muisto.

"Vuonna 2009 sain mahdollisuuden tutustua Emmiin silloisen ex-miesystäväni kautta, jonka kanssa Emmi oli alkanut seurustelemaan. Sen aikaa kun he olivat yhdessä olimme Emmin kanssa enemmän ja vähemmän tekemisissä. Mutta sitten kun heille tuli ero, niin jotenkin me Emmin kanssa kasvettiin yhteen ja ruvettiin hengailemaan toistemme seurassa aina kun mahdollista ja tuntui siltä että olin löytänyt elämääni sen puuttuvan sielunsiskon. Vaikka meillä on Emmin kanssa ollut välillä pitkiäkin aikoja ettei olla tekemisissä, niin aina kun nähdään tai soitellaan niin tuntuu, että toinen on ollut koko ajan läsnä. Minusta tuntui niin mahtavalta kun Emmi pyysi mua kaasokseen, melkein jopa sanattomaksi menin. Ja nyt tuntuu että vihdoin Emmikin on löytänyt elämäänsä sen rakkauden jota on etsinyt."

Tarun ja Emmin yhteiskuva Tallinnan-reissulta. Olisko vuosi 2010?

Emmin toive sormuksista ja jotain vanhaa häihin

Emmi on jo vuosia salaa toivonut isänsä äidin (mummon) sormuksia itselleen. Nyt löytyi hyvä syy pyytää perintösormuksia itselleen, kun omaan makuun sopivia kihla- ja vihkisormuksia ei ole löytynyt.

Emmin äit ei järin innostunut ideasta, sillä  sormukset ovat kuulemma rumat, mutta Emmin isälle sormusten saaminen lipastonlaatikosta käyttöön sopi. Perintösormusten ollessa kyseessä haluttiin selvittää sormusten nykyarvo (tämä ei päätä huimannut), puhdistuttaa korut ja toisessa sormuksessa olevan kiven kiinnityksen varmistus.

Emmi ei osaa päättää mikä on ihaninta sormuksissa; nykypäivänä aika uniikki kivisormus, sormukset ovat sopivankokoiset ilman muutoksia, Mummon kihla- ja vihkisormukset, sileässä sormuksessa oleva kaiverrus (mummon ja papan nimet+kihlapäivä) vai se, että kivisormuksessa oleva tila omalle kaiverrukselle. Luulen, että nämä kaikki yhdessä, sillä itkin, kun sovitin sormuksia ensimmäistä kertaa.

 

 

Vieläkään ei ole täyttä varmuutta, saanko pitää mummon sormukset, sillä äiti ei edelleenkään ole innostunut näistä, vaikka isin lupa sormusten pitämiseen onkin.

Rekisteröity parisuhde

Olimme pitkään sitä mieltä, että mehän emme parisuhdettamme rekisteröi, vaan odotamme kuin kuuta nousevaa sitä aikaa, kun saisimme oikein lain edessä sanoa toisillemme "tahdon" ja siirtyä avioliiton satamaan. (tulihan nyt kaikki kliseet samaan lauseeseen?)

No jonkin aikaa asiaa pohdimme ja päätimme kuitenkin, niin romanttiselta kuin se kuulostaakin, että rekisteröimme suhteemme järkevyyssyistä. On helpompi pyörittää arkea ja lasten asioita, kun olemme tasavertaisessa suhteessa.


Eli siis, lapset aina edellä <3


Tämä ei siis todellakaan tarkoita sitä, että kaikki se työ, minkä olemme hääjuhlien eteen tehneet, heitettäisiin vaan pois. Pidämme edelleen juhlat, jossa ehkä näillä näkymin jonkinlainen siunaus avioliitolle, sillä aiomme vaihtaa nimen rekisteröity parisuhde --> avioliitoksi heti kun se vaan maaliskuusta alkaen on mahdollista.

Me Emmin kanssa hieman naurettiin meidän hääpäivää, sillä se alkoi niin, että Emmi kävi tekemässä ensin aamusella 5 koetta koulussa pois alta, mä toimin kuskina ja kävin nopeasti myös töissäkin piipahtamassa. Hain Emmin koulusta hieman ennen klo 12, jonka jälkeen ajettiinkin suoraan lasten koululle hakemaan tyttö koulusta. Eli siis, asiana pähkinänkuoressa, olimme kotona klo 12:30 ja lähtö kohti maistraattia oli 13:30. Tässä ajassa sitten vaihdoimme Emmin kanssa vaatteet, hoidimme hiuksemme edes johonkin kuosiin ja vähän pakkelia naamaan. Tietysti unohtamatta sitä, että teini-ikää lähestyvä tyttäremme ei ollut yhtään tyytyväinen vaatteisiin, jotka olisi pitänyt päälle pukea, joten kiukkuilultakaan ei tässä tunnin mittaisessa ajanjaksossa selvitty.


Oli kuitenkin jotenkin seesteinen olo, olihan tämä se elämäni onnellisin päivä, sain vihdoin Emmin vaimokseni. Emmin, naisen josta olin aina unelmoinut, olin vihdoin löytänyt.

Kun saavuimme maistraattiin, siellä meitä odotti muutama ystävä, jotka olivat paikalla todistamassa tätä siunaamista. Olo oli hieman hermostunut, sillä en ollut tyytyväinen meikkiin, enkä hiuksiin, mutta niillä oli mentävä. En unohda Emmin sanoja koskaan, jotka hän mulle sanoi kun kotona jo vähän hermoilin ulkonäköäni. Emmi sanoi mulle jotenkin näin: "älä stressaa, muista, että oon nähnyt sut ilman meikkiä ja vaikka minkä näköisenä ja olen silti menossa sun kanssa naimisiin, Ei oo väliä miltä näytät, sillä mä rakastan sua"


Vaikka itse tilaisuus tuntui äärettömän lyhyeltä, sillä mitään isoa kaavaa, kuten heteroparien esimerkiksi kirkossa avioitumiseen ei ollut, mutta lyhytkin puhe teki tilaisuudesta arvokkaamman.


Se tunne kun sain sanoa sanan tahdon, tuskin poistuu mielestäni koskaan. Tunsin iloa ja suurta onnentunnetta, sellaista jota en ole koskaan tuntenut. Tästä syystä tiesin, että nyt olen tehnyt oikean valinnan.

Haluan kiittää kaikkia, jotka paikalle pääsivät, kiitos kun tulitte ja teitte päivästämme ihanan.


Kovin monihan ei asiasta tiennyt, sillä omille vanhemmillemme kerroimme vasta päivää ennen asiasta, sillä olimme päättäneet tehdä tämän osittain salaa.

nyt enää odottelemme, että puolivuotta kuluisi nopeasti ja myös minä saisin saman sukunimen kuin muulla perheellä. <3

Miesten asusteet

Miksi naisparin häissä mietinnässä on miesten asusteet? Ja kenen asusteita oikeastaan mietimme? Mistä ajattelimme asusteita ostaa? Mitä asusteita hankintalistalla on?


Valtteri (häiden aikaan 12v) haluaisi smokin päälleen häihin, valkoisella kauluspaidalla. Tähän mukaan haluaisimme turkoosin kravatin (häiden teemaväri). Valtterille tämä sopi ja olemmekin varanneet jo puvun Gasell Gp:stä (koko tarkistellaan lähempänä häitä).


Haluaisimme häissä näkyvän enemmänkin turkoosia vaatteissa, muttemme halua määrätä vieraiden juhlavaatteiden väriä, joten kummankin isät "joutuvat uhreiksi". Päätimme siis tilata kummankin isille turkoosit kravatit ja niihin  sopivat taskuliinat, jos isät taskuliinat haluavat. Emmin isä tosin päätyi vieheeseen eikä halua taskuliinaa. Ajatus siis on, että Emmin isällä ja Valtterilla on samanlaiset kravatit ja Minnan isällä hieman erilainen, mutta kaikilla kolmella yhdistävä tekijä on turkoosi-väri kravatissa.


Olemmekin ahkerasti selailleet nettiputiikkeja kravattien osalta, mutta vielä "oikeaa" turkoosia ei ole löytynyt ja ajatuksena onkin käydä Helsingissä parissa kravatteihin erikoistuneessa liikkeessä katsomassa valikoimaa.


Emmi haaveilee kravattien lisäksi spesiaaleista "morsiamen isä"-kalvosinnapeista, mutta Minna on varma ettei hänen isänsä moisia laittaisi. Onneksi aikaa on isien suostutteluun spesiaalien kalvosinnappien osalta.


Veljemme sentään säästyvät pukeutumiskäskyiltä (eiköhän äidit hoida sen osan) ja isämme saavat muuten pukeutua itseään miellyttävillä tavoilla. Valtteri onneksi on yhteistyökykyinen ja on itse toivonut smokkia, joten eiköhän loput yksityiskohdat saada äitejä ja poikaa miellyttäviksi.

Entten tentten... Kumpi ottaa kumman sukunimen?

Pitkään olemme miettineet kumpi ottaa kumman sukunimen vai yhdistelmänimi. Maistraatista selvitimme yhdistelmänimen saamista kummallekin vuonna 2017, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan; vastaus oli tyly! Nimilakiin ei tule muutoksia, joten vain toinen saisi yhdistelmänimen.


Taas palasimme lähtöruutuun; tuleeko Minnasta Uusitalo vai Emmistä Kojo? Päätöksenteko ei ole ollut helppoa, sillä kumpikin haluaisi vaihtaa sukunimensä toisen sukunimeen.


Nyt muutama kuukausi myöhemmin, päätös on tehty, vihdoin viimein ja mikä hienointa, meidän ei Emmin kanssa tarvinnut riidellä asiasta enempää, vaan päätöksen teki meidän puolesta lapset. Lapset meinaan halusivat ottaa Emmin sukunimen nykyisen isänsä sukunimen sijasta. Meillehän tämä kävi hyvin mieluusti, joten suuntasimme maistraattiin nimiä vaihtamaan, Emmillä kun on lupa tehdä nimenmuutos yksin.


Nyt kun lapsetkin ovat Uusitaloja, on vain järkevää vaihtaa myös Minna sukunimi häiden yhteydessä. Sitä siis odotellessa, että meidän ovessa lukee enää yksi sukunimi, entisen kolmen nimen ja nykyisen kahden nimen sijaan. <3

Tervetuloa sokerihumala!

Molemmat meistä tunnustautuvat herkkuhiiriksi, joten ei kauaa tarvinnut miettiä tuleeko meille karkkibuffetia vai ei! Ensimmäinen hankinta häitä varten olikin valko/turkoosi-raidallisia karkkipusseja buffaan. Nyt ollaan jo hankittu ottimia, astioita, lisää pusseja sekä karkkibuffet-viiri, tosin vielä tarvitsee hankkia lisää astioita.


Mietimme jo hiukan millaisia karkkeja haluamme buffaan, mistä ne hankitaan ja Emmi ehti jo soittaa Fazerille ja tiedustella saako heidän karkkejaan hankittua suoraan heiltä esim. kahta kiloa per maku. Suklaakarkkeja saa, mutta se riittää, sillä haluamme muitakin kuin Fazerin karkkeja.


Jo päätetyt karkit:

• Lepakko-karkki
• Fazerin sininen-konvehti
• Pandan toffee-rulla
• Mustia auto-karkkeja
• Rollo-toffeeta (niitä punaisia!)

Loppuja karkkeja ei olla vielä päätetty, mutta onneksi aikaa on! Ajatus on, että olisi jokaiselle jotain, lisäksi meidän perheen lemppari-karkkeja. Karkkibuffan ajattelimme olevan auki koko juhlan ajan, mutta lisäksi ruoan jälkeen olisi "jälkkäripöytä" kakkuineen ja kahveineen.


Saa vinkata hyvíä karkkeja sekä ideoita "jälkkäripöytään"

Häihin tehdyt hankinnat

Häihimme on vielä n. 1,5vuotta, mutta silti olemme tehneet (lähinnä siis Emmi) häihimme jo hankintoja, siis muitakin kuin juhlapaikan, valokuvaajan ja pitopalvelun varaamiset.


Kummallakaan ei ole vielä varmuutta millaisen kampauksen haluaa, joten erilaisia hiuskoruja ja tiaroja on paritkin kappaleet varastoituna kaappiin, mutta Emmi on myös Ninkalta tilannut kahden kuvan, mekon ja mielikuvien perusteella hiuskorun, joka saapuu aikanaan ja on varmasti Emmin hiuksissa häissä.

Kumpikin on myös löytänyt Facebookin hääkirpputoreilta häihin kengät; Minnalla pienellä korolla olevat korkokengät ja Emmillä polvien takia ballerinat.


Maljakoitakin on hankittu kolmea eri mallia, joista kahdet taitavat päätyä hääjuhliin. Toisia on 17 kappaletta ja toisia kaksi. Näitä kahta ajattelimme buffetpöytään tai meidän kimppujemme maljakoiksi. Olemme hankkineet myös karkkibuffaan karkkipusseja (kaikki eivät ole samanlaisia), kauhoja ja muita ottimia. Turkooseja timanttejakin löytyy pieni pussillinen, niitä tosin tarvitaan lisää.

Ruokailuun ja kahvitteluun on hankittu jo lautasliinat sekä lautasliinarenkaat. Vesikarahvejakin on lähemmäs 50 kappaletta, jotta pöytiin saadaan kylmää vettä, vettä sitruunanviipaleilla ja mahdollisesti jotain muutakin juotavaa ilman, että karahveja joutuu kokoajan täyttämään. Pöytiin hankimme myös vanhoista heinäseipäistä tehtyjä tuikkualustoja, olivat jotenkin tosi sympaattisia, paikkakortitkin löytyvät jo (oli pakko ostaa kun kyseisen mallin valmistus lopetetaan). Hauska hetki koettiin häämessuilla, kun Minna hääkakkuja katsellessaan tuumasi "Millä me hääkakkua leikataan?" Ei hätää, Emmi on ehtinyt jo ostaa hääkirpputorilta tähän tarkoitukseen kakkuveitsen ja kakkulapion (samaa sarjaa)!

Myös "vessakorit" ja saippuakuplakorit on hankittu, niistä tosin joutuu vaihtamaan nauhat, sillä nauhat ovat nyt pinkit eikä väri sovi meidän teemaväreihin ollenkaan.

Tarkoituksena on hankkia häihin kummankin isälle ja Valtterille turkoosit kravatit sekä taskuliinat, jotta saattajillamme olisi häidemme teemaväriä yllään.

Näitä kaikkia häätavaroita varten olemme jo joutuneet hankkimaan kaksi Ikean vaatekaappia, jotta saamme kaiken suojattua karvaiselta riiviöltä; Jesseltä.

Pitopalvelun valintaa

Ruoan ja pitopalvelun valinta tuotti todella paljon vaikeuksia, sillä pitäähän ottaa huomioon useita asioita: millainen menu, saako itse valita monesta eri kokonaisuudesta, vai onko kiinteät menut? Hinta? Tietysti vaikuttaa paljon varsinkin jos häillä on budjetti, jossa pitäisi edes jotenkin pysyä. Myös se, mitä hintaan kuuluu, tarjoilijat, astiat, ruokailuvälineet, pöytäliinat jne... On paljon asioita, joita ei välttämättä tajua edes kysellä pitopalvelua valittaessa. Meille se tärkein oli ehdottomasti se, että saako omat juomat ottaa paikalle ja saako hääkakun tilata eri paikasta kuin muun pitopalvelun.

Olimme miltein varmoja, koska häihimme on niin "paljon" aikaa, kukaan ei vielä vastaisi meidän kyselyihimme. Toisin kävi, vastauksia tuli monelta eri firmalta ja vertailimme niitä täällä muutamia päiviä. Yksi firma kuitenkin nousi ylitse muiden, hinta-laatu-suhde oli miellyttävä, he ottivat hyvin huomioon meidän ruokavammamme ja olivat niiden mukaan miettineet menuehdotuksia (kun taas moni muu firma, ei ollut ehdotuksissa ottaneet huomioon raaka-aineita, joita ruoissamme ei saisi olla) ja lisäksi tämä kyseinen yritys oli  Love Me Do- messuilla, äänestetty parhaaksi catering-firmaksi viime vuodelta.

Tämä kyseinen firma järjesti myös brunssin pari viikkoa sitten sunnuntaina ihanassa paikassa meren äärellä, jossa pääsimme maistelemaan makuja heidän ruoistaan. Brunssilla oli tarjolla muutamia ruokia, joita olimme myös häihimme suunnitellut.

Koska, emme ole Emmin kanssa kumpikaan mitään tuppisuita, kävimme tietysti vähän kokkiakin jututtamassa. Täytyy sanoa, että ruoan lisäksi myös palvelu oli todella hyvää. Tahdommekin kiittää pitopalvelu Huplia hyvästä ruoasta ja odotamme innolla heidän palveluitaan häihimme.

Ensimmäinen ajatus häistä

Kerrotaan aluksi hieman meistä. Olemme molemmat kohta 30- vuotta täyttäviä naisia. Tapasimme 15.2.2015 ja siitä alkaen meidän yhteinen taipaleemme on ollut täynnä tapahtumia, onneksi suurimmat osat tapahtumisesta ovat olleet ihania. Asustelemme yhdessä lastemme kanssa pääkaupunkiseudulla.

Vaikka ensitapaamisestamme ei ole edes vuotta aikaa, ajatus häistä selveni jo hyvin nopeasti, sillä kihloihin menimme jo 10.4.2015, kun ensitapaamisesta oli kulunut aikaa vain vajaa 2 kuukautta. Vähän sen jälkeen alettiinkin jo kovasti miettimään häitä ja millaiset niistä tulisi.


Ainoana tiedettiin silloin, että häät tulevat olemaan vuonna 2017, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astuu Suomessa voimaan. Onneksi Suomi alkaa jo kohta olemaan edes vähän tasa-arvoinen erilaisuutta kohtaan, pienin askelin mennään, mutta oikeaan suuntaan.


Pitkään pohdittiin, uskalletaanko näin lyhyen suhteen alussa jo kertoa ihmiselle naimisiin menosta, oli muutamia ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että parissa vuodessa ehtii tapahtua niin paljon, että kannattaako vielä mitään suunnitella. Oli myös niitä ihmisiä, jotka olivat heti innoissaan meidän puolestamme.


Ajatus hääpaikasta oli Emmin idea, ihanasti hän otti Minnan huomioon, sillä hääpaikaksi valikoitui Suomenlinna, syynä tähän paikan valintaan oli meren läheisyys ja lyhyt matka jalkavaivaisille sukulaisille. Onhan Suomenlinna yksi hienoimmista paikoista järjestää häät, varsinkin kesäaikaan, joten miten onnellinen voikaan olla, kun on saamassa ihanimman vaimon, mitä maa päällään kantaa ja vielä ihanimmassa paikassa mitä voi vaan ajatella.

Mikäli haluat lukea tai kommentoida meidän tohelluksia ja sattumuksia häiden suunnittelun varrelta aina häihin asti, toivomme, että viihdyt matkassamme.